Aarne auttaa – onko liinamies Suomen tunnetuin rallikatsoja?

on

Ei liene liioittelua sanoa, että Aarne Toivo on Suomen tunnetuin rallikatsoja. Kymmeniä kilpailuja vuosittain kiertävä Toivo on usein siellä, missä suistutaan ulos. Kaljahattu päässä hän jaksaa herkeämättä johtaa nostotalkoita, tykättiin siitä tai ei.

Aarne Toivo aprikoi väitettä ”Suomen tunnetuin rallikatsoja” nauramalla.

”Se voi olla niin”, hän saa lopulta sanottua.

Aarne antaa esimerkin: Tapparan lätkämatsissa Tampereella oli käytävällä pysähtynyt mies poikansa kanssa juttelemaan.

”Kyllä mä sen näöltä tunsin. Siinä vähän aikaa juteltiin, niin se isä sanoi pojalleen, että tuo on just se kaveri, mitä katsottiin YouTubesta, kun se huusi ”saatanan mulkut, vetäkää!” Naurettiin sitä, että jaahas tuli sillainkin joskus sanottua. Todettiin kuitenkin, ettei siitä porukasta, kuka liinan päässä oli, kukaan loukkaantunut. Ittepä tulivat.”

Runkipaikoissa Aarne voi joskus sanoa kipakastikin, mutta arkipäivänä jututettuna hän on hyväntuulinen ja rauhallinen mies. Maineensa tunnetuimpana katsojana hän on saanut hakeutumalla kisasta toiseen niihin paikkoihin katsomaan, missä suurimmalla todennäköisyydellä nähdään ulosajoja. Kasvot ja olemus jäävät mieleen paikalla olleille ja YouTube-videoita katsoville – eikä Aarne piilottele persoonaansa.

”Olen kyllä huomannut, että minut tuntee kaikki. Tykkään, että porukat tulee jutulle ja kyllä se aina jotenkin selviää, kuka oli kukin. En kaikkia tunne, mutta ne tuntee minut ja se riittää heille.”

”Menin vasta viime syksynä Facebookiin ja aloin sitä kautta tuntemaan penkkatuttuja paremmin. Olihan noita moro-tuttuja, mutta en yhtään tiennyt ketä ne oli. Ei penkkakavereista välttämättä tiedä yhtään mitään. Hyvä, jos nimen tietää. Silti seistään joka lauantai samassa mutkassa. Sekin on aika jännää”, Aarne pohtii ammattikatsojien järjestäytyneisyyttä.

WP_20160423_13_42_28_Rich (3)

 

Vammalassa asuva Aarne kertoo kiertäneensä kisoja nykyisellä aktiivisuudella vasta noin viitisen vuotta. Ensikosketus autourheiluun ja ralliin tapahtui kuitenkin jo 1980-luvulla.

”Edesmenneen veljeni kanssa kävimme 1980-luvun lopulla, 1990-luvun alussa paljon jokkiskisoissa ja lähiseudun ralleissa. Olin silloin 15-20-vuotias.”

”Sitten tulivat opiskelut, tuli perhe. Kun lapset olivat pieniä, niin ei silloin oikeen tullut mihkään lähdettyäkään. Sitten kun lapset kasvoi, ne lähti jo reissuihin mukaan. Silloin kierrettiin lähiseudulla ralleja. Mutta nyt vasta viitisen vuotta on tullut kierrettyä enempikin, yksin tai kavereiden kanssa.”

Aarne ei pidä kirjaa siitä, kuinka monessa kilpailussa hän on käynyt tai kuinka monta ulosajoa hän on nähnyt. Hän arvioi, että kisapäiviä tulee vuodessa 40-50. Jollei ole kyse rallista tai sprintistä, vetää jokkis vielä puoleensa.

”En osaa arvioida yhtään kuinka monta ulosajoa olisin nähnyt. Tiedän kavereita, jotka kirjaavat kuinka moni meni ja kuinka paljon ajoivat autolla. En minä laita edes karttaan ylös paikkoja, vaikka pitäisi kyllä laittaa.”

Katselupaikkaa valitessa Aarnea kiinnostaa enemmän mahdollisten ulosajojen lukumäärä kuin niiden rajuus.

”Sellaiset kuin Heinolassa oli ne hakkuuseen vedot, ei se ollut enää kivaa. Siinä tuntui, että voi lähteä jo henki joltain. Ei sen vedon tarvi olla niin raaka. Kyllä se riittää, että töksyjäkin on”, hän tuumii.

Esimerkiksi mieleen jääneestä paikasta Aarne ottaa vuoden 2015 Mäntän talvikisassa olleen vasurin.

”Siinä meni 16 tai 17 autoa. Se oli mukava paikka. Ne oli viattomia. Lumi suojasi, eikä laitteet hajonneet keneltäkään. Vaikka sanotaan, että on hienoa, kun ohjainboksi lentää tai akku irtoaa, niin ei se oikeastaan ole. Ei sen tartte olla hulvaton”, Aarne perustelee.

 

Aarne ei lähde kieltämään, etteivätkö ulosajot olisi asia, joka häntä vetää ralleihin.

”Aina pitää paikassa olla potentiaalia, vaikka se hullulta kuulostaakin. Mutta jos nollakisa on ollut ja muualla on rytissyt ja itte ollut väärässä paikkaa, niin kyllä siinä pettynyt fiilis on. Jos toisin sanoisin, niin valehtelisin. Kyllä siellä sitä paikkaa haetaan oikeasti.”

Nollakisojakin sattuu matkanvarrelle – vaikka kuinka yrittäisi. Näistä jää kuitenkin elämään tarinoita, jotka saattavat alkuun kirpaista, mutta myöhemmin niille voi jo nauraa.

”Karu totuus oli pari vuotta sitten Pirellissä, missä se ruotsalaisten Volvo meni 4-5 volttia. Pojat soitti, että sen pätkän alussa kaksi kilometriä aikaisemmin oli mennyt heti alusta kaksi nurin. Mä lähdin lampsiin sinne, niin ei vaan, totta kai hurrien Volvo sitten sinne peltoon. Näin se on”, Aarne kertaa huvittuneena.

Joskus käy toisinkin päin.

”Sitten syksyllä 2014 Teijo-talo -rallissa Lammilla kuulin, että yhdessä paikkaa kolme oli vetänyt peltoon suoraksi. Sanoin pojille, että mitä teette, mä lähden ja oltiin mun autolla. Jos haluatte jäädä tähän, missä ei tapahdu mitään, mä haen teidät sitten, mutta mä lähden sinne peltoon. Ihan takuuvarma on, että ei ne kaikki oikase sinne, vaan joku kääntää. Ja ei me ehditty olla kuin 5-6 minuuttia siinä, kun se punainen Escortti pyöri sen 12 ja puoli volttia. Silloin me vaihdettiin hyvällä hetkellä. Joskus kannattaa vaihtaa, mutta yleensä käy kalpaten.”

 

Runkipaikoissa Aarnella on vahva orkesterinjohtajan rooli. Ennen erikoiskokeen alkua hän usein ohjaa ”häntiä” pois näkyvistä. Nostotilanteissa hän puolestaan antaa tahdin.

Kaikkia katsojia tämä roolin ottaminen ei miellytä ja poikkeuksetta aina Aarnella tullessa paikalle penkalta kuuluu myös marmatusta.

”Näin se on. On joskus joku tullut kasvotustenkin sanomaan. Olitko viime syksynä Riksussa kakkosen maalipäässä. Mentiin jo ennen sulkua siihen. Siinä oli se pelto takana, mikä piti saada pidettyä tyhjänä. Kävelin peltoa pari tuntia edestakaisin ja molempia häntiä kääntelin poispäin. Sitten sisäkurvista huudeltiin, että tuu pois sieltä aukosta. Mies tuli ihan siihen 20 sentin päähän, kauheessa kännissä tietysti, urveltaan, että mikä mä oon määrään kenenkään olopaikkoja. Siinä oli yksi riski kaveri paikalla ja hän antoi kyllä kaverille sen verta palautetta, että mä olin siinä ihan tyynenä, että onko sulla vielä muuta. Kaveri lähti siitä, se ei tiennyt miten päin se olisi ollut.”

”Kyllä sitä aina tulee, kun on värikäs persoona. Toiset tykkää, toiset ei tykkää, se on semmoista”, Aarne summaa.

Usein ulosajotilanteessa Aarne on juoksemassa kohti ulosajanutta autoa ennen kuin se on edes pysähtynyt.

Siihen liittyy turvallisuusriski.

”Kyllä siinä on riski, jos tulee kaksi peräkkäin. Kyllä siinä ajattelematonta riskinottoa on, kyllä se totuus on.”

”Aika monessa paikassa homma toimii niin, että jos on kaksi tulossa peräkkäin, niin aina joku näkee sen. Aika usein sieltä tulee huuto. Se toimi aika hyvin Orimattila-rallissa (2012) kutospätkän maalissa, kun meni yli kolmekymmentä, yli neljäkymmentä pihalle. Siellä oli yksi kaveri, joka näki tulon puskan läpi. Siinähän meni aina, kun oli aukko auki. Se huusi aina, että tulee kaks. Se toimi siellä pahuksen hyvin”, Aarne muistelee.

 

Moni on yllättynyt kuullessaan Aarnen siviiliammatin. Hän toimii opettajana yläasteella. Ralliharrastus ei ole jäänyt huomaamatta koulussakaan.

”Silloin muutama vuosi sitten, kun tuli se Aarnen neuvot -musiikkivideo YouTubeen, niin se soi koulun käytävällä koko ajan. Olin vähän sillain, että hohhoijakkaa. Kun siihen reagoinut mitenkään, niin se lakkasi aika pian.”

Alkuvuodesta Aarne kavereineen pääsi ihan oikean musiikkivideon kuvauksiin. Puhelauluartisti Peris tarvitsi ralliaiheisen biisinsä videolle ammattikatsojien apua.

”Totta kai ilomielin lähdettiin siihen mukaan. Ei siinä tosin meitä paljoa näykkään. Se meni muutenkin pipariksi. Siinä piti stuntin kaataa auto, mutta eihän se saanut sitä nurin. Se meni sellaiseksi, mutta se oli kiva tapahtuma ittelle nähdä.”

Aarnen mukana kulkee myös liikanimi, jolla hänet paremmin tunnetaankin: Kaljahattu.

Nimi on perua päähinevalinnasta, johon on ommeltu kaljatölkeistä ”etikettejä”.

”Oiskohan se viitisen vuotta ollut sellainen hattu. Ostin sen kylätalolta ja aattelin, että pistän sen ralleihin.” ”Ensimmäinen oli Kozel-hattu, sitten tuli punainen Karjala-hattu, sitten oli muutaman vuoden lonkerohattu ja nyt korkkasin Laitilan jokkiskisoissa uuden Kekkoshatun. Kaikki hatut ovat tallessa”, Aarne valottaa tätä puolta kotimaisesta rallihistoriasta.

”Nyt saa huutaa nostohommissa Kekkosen legendaarista lausetta: ”Saatanan tunarit!””

Penkalla Aarne kertoo olevansa aina selvin päin.

”Kaljaa hatussa, ei päässä. Siinä onkin vastakkainasettelu.”

SAMSUNG
Aarne Toivon kaikki kaljahatut ”luokkakuvassa”.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s