Lapin taikaan altistumassa eli Ralliringin raportti Tunturirallista

on
Aamuin ja illoin rallinkävijä saa Lapissa ihailtavakseen kauniin sinisen hetken.
Aamuin ja illoin rallinkävijä saa Lapissa ihailtavakseen kauniin sinisen hetken.

Star Trekin alkutekstiä mukaillen: ”Tunturiralli – tuo käymättömistä korpimaista viimeinen…”

Ainakin omalta kohdalta asia oli näin. Ensimmäinen rallini oli vuonna 1983 Jyväskylän Suurajot ja ajokortin saatuani pari vuotta myöhemmin on penkalla tullut seisoskeltua jopa 25 kisan vuosivauhdilla. Tunturirallissa käymisestä on puhuttu ainakin kymmenen vuotta ja tänä vuonna sitten päätimme sinne lähteä serkkuni kanssa. Matkalle pakattiin mukaan toppavaatteita, talvisaappaita, reppujakkaraa, makkaratikkua, sytytyspaloja nuotiota varten, taskulamppuja, kahvipannu, pulkka ja mitä nyt mieleen tuli jotta arktisessa pakkassäässä pärjättäisiin.

Välillä nousee esille ajatus, että Suomen MM-ralli pitäisi siirtää Jyväskylästä Rovaniemelle. Olisi varmasti melkoinen piristysruiske sarjaan ja kuljettajat kokisivat suuren seikkailun. Tämän kokemuksen mukaan myös katsojan näkökulmasta asia olisi myös seikkailu.

Katselupaikkojen valinnassa pohjoisessa tarvitsee nähdä enemmän vaivaa ja autolle pitää kaivaa välillä parkkipaikka syvään hankeen varsinkin jos menee ns. sulun sisälle. Jyväskylän MM-rallissa runsain määrin liikkuvien asuntoautojen kannalta tilanne olisi varsin hankala. Pohjoisen välitiet pätkille – mikäli semmoisia edes sattuu olemaan – ovat todella kapeita rännejä ja noiden isojen autojen pysäköinti olisi liki mahdotonta, ellei järjestäjä aurauttaisi isompia parkkialueita.

Retkemme kuitenkin alkoi Jyväskylästä keskiviikkoaamuna. Kahden pysähdyksen taktiikalla ajoajaksi Rovaniemelle tuli kahdeksan tuntia. Majoituksemme oli Santasport Resort eli Rovaniemen urheiluopisto Ounasvaaran lähellä, kolmen kilometrin päässä keskustasta. Ei ollut mikään kallis ratkaisu, sillä 4 yötä/2 henkilöä maksoi 396 euroa sisältäen aamiaisen.

Porokahvia ja poropitsaa. Molemmat kuuluvat Tunturissa tarjolla oleviin asioihin. Nuotiot loimuavat pätkien varrella ja savu tarttuu vaatteisiin.
Porokahvia ja poropitsaa. Molemmat kuuluvat Tunturissa tarjolla oleviin asioihin. Nuotiot loimuavat pätkien varrella ja savu tarttuu vaatteisiin.

Torstaiaamu ja pakkasta -17. Aamiaisen jälkeen suuntaamme Hotelli Pohjanhoviin, jossa on Tunturiralli 50-vuotisjuhlanäyttely. Esittelyssä oli Tunturirallin historiaa vanhojen valokuvien ja pikku tarinoiden muodossa. Myös vanha Sinisorsa-Renault oli tuotu sisälle aulaan.

Rallishopin tarjonta käytiin läpi ja rallipaketit ostettiin. Paketin hinta 30e sisältäen lipun, kartan, tarran ja lähtöluettelon.

Mäntyvaaraan huoltoparkissa oli vielä aika vähän kalustoa paikalla, taisivat olla vielä lämpimissä halleissa ympäri kaupunkia. Tulihan sitä sentään nähtyä MM-Motorsportin pilttuu, jossa oli Heikki Kovalaisen ja Radik Shaymievin R5-Fiestat.

Vennivaaran shakedown oli ainoa pätkä, jonka kävimme ennakkotutustumassa. Paikaksi valitsimme pian lähdön jälkeen olleen vasen + kiristyvä oikea -yhdistelmän.

Saavuimme lähtöpäähän ja käänsin auton ympäri televisiomaston edessä isolla alueella. Hiukan takaisin päin ja katsoin, että tuohon tien varteen parkkiin niin säästyy melkein 100 metrin kävely. Käänsin penkkaan kiinni ja humps! Mitä helv..! Tie olikin aurattu aivan ojan reunalle, joten jumissa oltiin ja Motonetistä ostettu lumilapio teki itsensä tarpeelliseksi.

Siinä sitten lapioitiin ja työnneltiin – tai siis serkku työnsi ja minä istuin ratin takana. Auto heivasi edestakaisin, mutta kun toinen pyörä on ojassa, niin eihän se sieltä nouse ilman vetoapua. Onneksi paikalle sattui kilpailijapari no.104 Honkanen/Elonen Jämsästä ja heidän Land Cruiserilla auto irtosi ojasta. Kiitokset heille avusta! Niin ja auto parkkiin siihen isolle alueelle, missä olimme juuri kääntäneet ympäri….

Hupsista saatana! Tie oli aurattu ojan yli, eikä sotka lentänyt siitä yli. Kiitokset auttaneille!
Hupsista saatana! Tie oli aurattu ojan yli, eikä sotka lentänyt siitä yli. Kiitokset auttaneille!

Shakedownissa kuljettajille ei otettu aikoja, vaan ideana oli kokeilla auton toimivuutta ja pimeyden saapuessa lisävalojen suuntauksia. Muutama hyvä sladi irtosi kiristyvässä oikeassa, mutta puolentoista tunnin ajelun jälkeen homma loppui ja siviiliautoletka meni paikkamme ohi, kun pätkän varrella olleen metsäkoneen kuljettajilla oli vuoronvaihto.

Vaihdoimme tauon aikana lähtöpaikalle. Hauska yksityiskohta oli, kun lähettäjä katsoi kännykästä minuutin tai jos kuski pyysi niin kahden minuutin lähtövälin, niin noin 10 sekuntia ennen starttia nousi lähtölippu ikkunan eteen ja kun sekunnit oli kännykässä nollilla, lippu nousi. Silloin kuskit nostivat automaattisesti kytkintä, oli koneessa kierroksia tai ei. Monta viivalle nyykähtämistä tuli todistettua.

2,5 tunnin jälkeen päätettiin että tämä on nyt nähty, takaisin Mäntyvaaraan huoltoparkkiin, jossa olikin enemmän porukkaa kuin aamulla. Suurin osa autoista oli kuitenkin suljettujen telttojen sisällä, joissa lämpöpuhaltimet pöhisivät. Siispä paikalliseen pizzeriaan syömään poropizzaa.

Perjantaiaamu ja pakkasta -26. Vähän oli olevinaan kylmä! Ralli kulki mahtavissa talvisissa olosuhteissa. Auringon nousun ja laskun aikoihin kaunis sininen hetki kruunaa lumisen maiseman punaisen taivaanrannan lisäksi. Kova pakkanen myös kuuluu asiaan. Nythän ei edes ollut kylmä, koska ennen vanhaan miinusta on ollut jopa 40 astetta!

Tosiaan yhtään erikoiskoetta emme ajaneet läpi ennen kisaa, mutta viime vuoden incarien perusteella ja muiden vinkeillä mentiin. Ensimmäisenä ajettavalle Aittajärvelle katselupaikaksi valitsimme 2,5 kilometriä lähdöstä olevan ylämäkeen kirraavan oikean. Viime vuonna siinä ei ollut juuri ketään katsomassa, mutta nyt yleisöä oli aika mukavasti.

Matkalla ensimmäisenä ajettavalle Aittajärvelle ostimme pari pussillista halkoja nuotiota varten. Nuotioon tulet ja porokahvit kuumenemaan!

Lapiota käytettiin myös poteron tekemiseen.
Lapiota käytettiin myös poteron tekemiseen.

Paikalle saapui myös kymmenen kelkan safari ja siinä riitti hupia, kun juuri koskaan kelkkaa ajaneet ihmiset yrittivät ajaa puun vierestä metrisen patin yli metsään parkkiin. Kolme kelkkaa kyljelleen ja yksi puuhun osuma, toimii!

Rallia oli seuraamassa myös jonkin verran ulkomaalaisia katselijoita. Ainakin venäläisiä, italialaisia ja japanilaisia tapasimme reitillä. Tunturi on heille varmasti eksoottinen kokemus.

Kisa alkoi ja jälleen muutama hyvä sladi saatiin aikaiseksi. Kovalaisen Heikki oli tietysti kaikkien tarkkailun alla ja nätisti keskellä tietä Ford kulki. Kolme kilometriä meistä eteenpäin pari Seluska-Leistiö sukelsi hankeen ja loppuosuudella muuan nyppyoikea imaisi kuusi autoa hangen puolelle.

Auton nokka kohti vitospätkä Jyrhämäjärveä, jossa määränpäänä pitkän suoran jälkeen vasen. Viime vuonna parikymmentä kilpuria veti siitä pitkäksi. Emme olleet varmoja, missä kohtaa paikka sijaitsi, mutta todennäköisesti ohi ei voi kävellä, sillä porukkaa siellä olisi. Porukkaa myös oli. Niin monen nuotion loimut punasivat ympäröivät puut ja makkarat kärysivät tikuissa. Parhaalla nuotiolla paistettiin pannulla pihvejä! Jopa pienen ilotulituksen saimme todistaa keskellä kairaa. Suurin osa porukasta oli vielä tuttuja muista ralleista.

Itse mutkassa oli nyt korkea penkka vastassa, mutta silti neljä autoa veti pitkäksi syvään hankeen. Eipähän tullut nostoväelle kylmä kun sentään pakkasta oli vielä -25.

Tyytyväisinä lähdimme majapaikalle lämmittelemään. Vaatteet haisivat nuotion savulle. Omat rukkaset hieman sulivat, kun pidin niitä liian lähellä nuotiota ja talvikumisaappaat huopaisella sisätossulla eivät olleet hyvä ratkaisu. Kun hotellilla otti sisätossut pois saappaasta, niin totesin niiden olevan aivan kuurassa. Onneksi ei tullut paleltumia!

Perjantai-illan pimeydessä nähtiin myös neljä penkkaanajoa.
Perjantai-illan pimeydessä nähtiin myös neljä penkkaanajoa.

Lauantaiaamu ja pakkasta -21,5. Aikaisin aamulla liikkeelle kairaan rallia katsomaan Hanhikoskelle maalipäähän kaksiosaiseen vasuriin kaverin vinkin mukaan.

Saavuimme paikalle ja risteyksessä oli auto parkissa, josta ulos hyppäsi sulkumies eteemme seisomaan. Toivotin hyvät huomenet ja kysyin, eikös tuolla tiellä ole pätkän maali.

”Joo on, mutta tästä ei ajeta eteenpäin.”.

”Ei ajeta, mutta onko se maali tuolla?”

”Joo on, mutta tästä ei ajeta!”

”Ei ajeta ei, vaan lähdetään kävelemään ja katsomaan rallia!”

”Ei tästä eteenpäin saa mennä!” sulkumies hermostui. Vähän jo hiillyin itsekin ja toistin vielä kerran, että ei ajeta ei, vaan jätetään auto tähän parkkiin ja kävellään pätkälle perkele.

”Jaa joo. No, jättäkää auto tähän minun auton eteen, niin silloin se ei ole muiden tiellä.” sulkumies neuvoi. Sitten hän alkoi puhumaan, että on tosi väsynyt, kun on torstaista asti tehnyt 12-13 tunnin päiviä rallin vuoksi. Kertoi, että oli edellisenä yönäkin nukkunut vain kaksi tuntia.

No mitäs siinä, laitettiin polttopuut pulkkaan, reput selkään ja kohti metsää. Pätkälle kävellessä vilkaisin taakseni: auto tulee, vaikka tie on jo suljettu! Joku maasturi lähti ajamaan vastakarvaan pätkää! Onneksi erikoiskokeen sulkuauto sattui juuri tulemaan vastaan, pysäytti auton ja hetken neuvottelun jälkeen maasturi kääntyi ympäri ja lähti pois.

Mutkaan tultuamme nuotio taas palamaan ja kun aamiainen jäi väliin, niin kahvit tulemaan, leipää naamariin ja jälkiruuaksi paistettua makkaraa. Kyllä maistui! Hyvää liippiä tarjoiltiin taas, kun kisa alkoi. 300 metriä aikaisemmin kovavauhtisessa nyppyoikeassa muun muassa Viitalan Joni veti vauhdilla korkeaan penkkaan keula edellä sillä seurauksella, että C2 Citikasta irtosi etupuskuri, nokkamaski ja molemmat ajovalot. Oli auto hiukan villinnäköinen, kun se meni meidän ohi.

Kaikki autot taas katsottuamme menimme vielä EK 11 Heinunkierron alkuun kuluttamaan aikaa. Hienosti järjestetty iso parkkialue oli aivan erikoiskokeen lähdön vieressä. Paikalla pystyi jopa autosta seuraamaan rallin kulkua reitin kiertäessä parkkialueen, mutta me kävelimme parinsadan metrin päähän etuviistovasen -risteykseen. Noin kolmenkymmenen auton jälkeen luovutimme. Se on siinä!

Majoitukseen päästyämme seurasi vaatteiden vaihto ja siirryimme 100 metrin päässä sijaitsevaan Lappi-halliin katsomaan naisten lentopallon SM-sarjan ottelua Rovaniemi-Kuusamo. Kuusamo voitti 3-0.

Sunnuntaiaamuna olikin enää -4 pakkasta. Kotimatka kesti jälleen saman kahdeksan tuntia ja matkalla ajankuluksi tuli mittailtua Limingan maisemissa olevia pitkiä suoria. Pisimmällä mittaa 10km!

Kisan saldona meillä oli shakedown ja neljä erikoiskoetta. Käveltyä tuli kaikkiaan 13,5 kilometriä. Auton mittariin pyörähti 1 762 kilometriä. Lapin symboleja eli poroja emme nähneet kuin kaksi, toisen tarhassa ja toinen jolkotteli tien yli Misintiellä.

Ensi vuonna on tultava uudestaan ja varattava aikaa ainakin viikko. Lapin hulluus taitaa olla tarttuvaa…

Teksti ja suurin osa kuvista: Mika Kiviaho, @MKiviaho

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s