Lupsakka paikka ja pari ylileveää linjaa

on

Niska punottaa. Siinä missä talvi aina yllättää autoilijan, yllätti nyt kesä rallikatsojan. Vaikka viikolla fiilisteli sääennusteista, että Ilmatieteen laitos ennusti lauantaille pilvetöntä aurinkoa Salon seudulle, ei asiaan osannut varautua mitenkään. Autojen nostattama pöly kyllä laskeutui iholle, mutta riittävää suojakerrointa se ei tarjonnut, se selvisi viimeistään sunnuntaina.

Minulla sorarallien seuraaminen jatkui siitä, missä se viime vuonna loppui eli Perniössä. Reitti oli nyt suurimmalta osin eri kuin syksyllä ja nyt kun seudun teihin tuli tutustuttua lisää, on sanottava että luonteikkaita, osin haastaviakin ja ennen kaikkia kauniita teitä alueelta löytyy. Kävellessämme kolmos-ek:n paikkaan, ralliromantiikka kukki (platonisessa mielessä!), kun katsoi aurinkoista maisemaa mäen päältä: tie kääntyili suorana edessä, pellon pielet vihersivät vieressä ja järvi oli aivan rannassa. Siinä maisemassa olisi voinut viettää päivänsä ilman ralliakin. Taidettiin olla Ylötkylässä.

Näissä maisemissa rallikatsojan silmä lepää. Kuva Kiskon Ylötkylästä, erikoiskokeelta 3.
Näissä maisemissa rallikatsojan silmä lepää. Kuva Kiskon Ylötkylästä, erikoiskokeelta 3.

Ralliaamu oli aikainen. Pihassa auton katto oli vielä huurteessa yön jäljiltä. Jotenkin kuitenkin jo tiesi, että tänään ei takkia tarvittaisi. Hanskat kuitenkin otettiin mukaan. Jälleen kerran ralliharrastamisen sosiaalinen puoli korostui. Oli mahtavaa taas lähteä tutulla porukalla päiväksi reissuun. Kuvaajakaverimmekin ennakkotiedoista poiketen kysyi perjantai-iltana, että missä nähdään, joten koko ryhmä oli koossa. Kotimaisten rallitapahtumien arvoa ei mitä sillä, mihin sarjaan kilpailu kuuluu. Tärkeintä on mennä ja olla yhdessä. Tätäkin kisaa varten olin kaksi yötä poissa kotoa ja matkustin noin 800-900 kilometriä. Ei mikään pelkkä hissekisa.

Aloitimme vasta EK3:lta. Paikka oli peltoa vasten, kallion taakse kiertynyt oikea, mikä jatkui vasempana ja edelleen tiukkana oikeana. Väkeä oli paikalle löytänyt hyvissä ajoin. Luottoa paikan valinnan onnistumisesta antoi, että lähimpänä mutkan kärkeä kivellä oli Gardemeisterin Toni, jolla kuulemma on silmää hankalille paikoille.

Näyttävä paikka ainakin oli. Jo VIP-Volvo nostatti pölyä kolmella sellaisella vastaheiton sarjalla, että tiesi miksi oli lähtenyt. Penkalla kiersi jo huhu, että yhtänollaa ajanut Nuoralan Jaska olisi ulkoillut kakkos-ek:lla. Töksy oli ollut pieni, sillä ainakin kolmosen paikkaan Nuorala tuli tutun kiivaasti.

Kakkoselta kuului huolestuttavampaakin huhua. Ensin lanssitauosta, pian siitä, että lääkärihelikopteri olisi jouduttu soittamaan paikalle. Pian jo iltapäivälehtikin kertoi, että kartanlukija olisi loukkaantunut vakavasti ulosajossa. Puut ovat pahoja vihollisia silloin, kun kovan vauhdin paikasta suistutaan. Kuvista päätellen isku oli tällä kertaa valitettavasti osunut suoraan kakkoskuskin oven kohdalle.

Meidän paikassa kolmosella liki tilanteita oli noin kourallisella kuljettajista. Numeroiden ollessa jo yli kahdensadan pakkasimme kamamme ja lähdimme kävelemään kohti välitietä. Ennen sitä viimeistä näkyvissä ollut oikeaa hyppäsimme rinteeseen keltaisen Escortin alta, jonka kuljettaja sitten menettikin auton hallinnan vasurin sisämutkassa olleessa rytkyssä, mistä auto ajautui oikeaan laitaan, otti iskun penkasta ja kääntyi tielle katolleen. Sama rytky oli jo aiemmin sekoittanut yhden C2-kuskin linjat ja auto syöksyi pellolle ennen oikealle kääntyvää mutkaa. Siinä kohtauksessa oli onni, että hetkeä aiemmin pellolla ollut katsojaporukka oli siirtynyt pois alta.

perniö2

Kolmos-ek:n erikoisuus oli ensimmäinen saatto. Kaveri pätkän alkuosuudella laittoi viestiä, että saaton perässä tuli kilpa-auto lähellä ja lujaa. Noin kuusi kilometriä myöhemmin meidän paikassa ensin tulikin kilpailijapari, lujaa, mutta huterasti, silti tiellä pysyen. Saatto seurasi muutaman minuutin päästä. Kaiken kukkuraksi ”pätkän maalin” ensimmäisenä tuli saatto, sillä 1,5 kilometriä meidän paikan jälkeen kilpailijapari suistui talon taakse kääntyneessä oikeassa ojaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten saatto oli oikeasti järjestetty, mutta penkalle se näytti varsin erikoiselta – ja varmaan myös saatetuille.

Kolmoselta jatkoimme vielä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, vaikkakin pahasti myöhässä vitoselle viestipisteoikeaan. Ensimmäinen auto, minkä näin oli numero 160. Suurimmassa osassa ralleja se ei olisi edes mahdollista. Lupsakka paikka ja pari ylileveää linjaa mekin ehdimme nähdä.

Tästä pääset katsomaan Ralliringin kuvat Perniöstä: http://rallirinki.kuvat.fi/kuvat/TeijoTalot-ralli+Perni%C3%B6+2014/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s