Hankiralli-historiikki kertoo koko lajin kehityksen

on

hankis1

 

KIRJA

Hankis – Hankirallia vuodesta 1955
Esa Illoinen
Hankiralli-yhdistys ry
228 sivua, kovakantinen

Ymmärtääksesi nykyisyyttä sinun täytyy tuntea menneisyys ja tähän Esa Illoisen kirjoittama Hankiralli-historiikki antaa loistavan mahdollisuuden. Kirjan aihe on tietysti otsikon mukainen, mutta kokonaisuutena kirja onnistuu ilahduttavalla tavalla hahmottamaan kotimaisen ralliautoilun – ja jonkin verran siinä samalla myös kansainvälisen – kehityksen alkuaikojen kestävyysajosta nykyisen kaltaiseen erikoiskoepohjaiseen nopeuslajiin. Kirja on tilaustyönä Hankiralli-yhdistykselle tehty ja yhdistyksen julkaisema, mutta nettitilauksin kaikkien saatavilla. Jos haluat historiaa yksiin kansiin koottuna, tämä on vahva suositus.

Olen sen verran nuorta sukupolvea, että en muista ikinä Hankirallissa olleeni katsomassa, vaikka mahdollista se on isäni seurassa pikkupoikana ollut. Rallin reitti kulki Etelä-Suomesta Keski-Suomeen ja Hämeeseen vielä pitkälle 1980-luvullakin. Rallien nykyformaatteihin verrattuna suurin ihmetyksen aihe onkin nimenomaan Hankirallin reitin laajuus. Vielä vuonna 1991 Hankirallin reitti sisälsi 362 EK-kilometriä. Mittakaavaa antakoon tämän vuoden Suomen MM-rallin reitti, joka on samanmittainen ja tänä vuonna pidempi kuin vuosikausiin.

Tämä on yksi näkökulma, mikä saa nuoremmatkin lukijat kiinnostumaan kirjasta.

”Tivasin kirjan kohdeyleisöä työn tilaajalta eli Hankiralli-yhdistykseltä. He tekivät selväksi, että kirjaa pitäisi saada jonkun verran myytyäkin ja siitä lähtökohdasta avarsin kohderyhmän tyypillisestä Primulan jengin jäsenestä nuorempaan väkeen. Ajatus oli, että kuka ikinä kirjaan sattuukin tarttumaan, voisi hyvässä lykyssä tempautua lukemaan sen loppuun”, Esa Illoinen kertoo kirjan suunnitteluvaiheista.

Kirjassa on runsaasti kuvitusta. Tämän aukeaman pääkuvassa Tapio Rainio hyppyyttää Saabia vuonna 1976, tuloksena voitto.
Kirjassa on runsaasti kuvitusta. Tämän aukeaman pääkuvassa Tapio Rainio hyppyyttää Saabia vuonna 1976, tuloksena voitto.

Illoinen myöntää, ettei hän aluksi ollut edes kovin kiinnostunut Hankis-kirjan tekemisestä ja kun sitten otti työn tehtäväkseen, tuotti alkuun pääseminen hankaluuksia. Etenkin ensimmäisten 1950-luvulla ajettujen Hankirallien selvittäminen yhteismittaan tuoreempien vuosikertojen kanssa oli vaikeaa jo sen vuoksi, että järjestäjien omat arkistot olivat kadonneet. Reitti oli lisäksi salainen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tarkkaa säilynyttä tietoa rallin kulusta oli vähän.

”Tiedon kerääminen perustui pääasiassa omiin arkistoihini, muun muassa Vauhdin Maailman ja Moottorin vuosikertoihin ja päivälehtien kirjoituksiin, joita kävin läpi kirjastoissa. Lisäksi tutustuin Carl-Otto Bremerin, Osmo Kalpalan ja Riitta Grönin leikekirjoihin, Kai Nuortilan arkistoihin, Urheiluarkistossa selattuihin AKK:n mapitettuihin ralliasiakirjoihin ja alkusanoissa mainittujen henkilöiden haastatteluihin sekä vuosikymmenten takaisiin keskusteluihin ralli-ihmisten kanssa”, Illoinen luettelee. Tiedonkeruu kesti toukokuusta jouluun 2012, minä aikana myös teksti kirjoitettiin.

Kirjan rakenne perustuu kronologiaan. Se tuo teokseen toisteisuutta, mutta tämä ei häiritse etenkään, kun kirjan lukemiseen saa helposti kulumaan useammankin illan. Rakenne kuvastaa myös hyvin kehitystä: lähes joka vuodelle on jokin asia säännöissä, autoissa tai reitissä muuttunut ja näin ralliautoilun historian kehitys hahmottuu. Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy urheiluautoilija-seuratoiminnan alkamiseen: Hankirallia tekivät Helsingin urheiluautoilijat, johon liittyi alaosastoja ympäri maan. Vuonna 1963 perustettiin katto-organisaatio Suomen Urheiluautoilijoiden Liitto SUAL. Nykyään autourheilijat arvostelevat nykyisen kattojärjestön toimintaa, mutta kritiikissä oltiin liikkeellä varhain. Kirjan mukaan heti, kun SUAL perustettiin, kohtasi se kentältä kritiikkiä muun muassa siitä, mihin kattojärjestöä tarvittaisiin ja mitä se oli ensimmäisten olemasso-olonsa kuukausien aikaan saanut aikaiseksi!

Hankirallin historian myötä muun muassa ralleissa käytettyjen nastarenkaiden kehitys selkenee. Vuosien varrella kilpa-autot kehittyvät arkiautoista nelivetoisiksi ralliautoiksi kaikkine välivaiheineen. Vähäpätöistä ei ole myöskään koko lajin kilpailueetoksen muuttuminen pitkien ja piinaavien matkataipaleiden virhepisteiden välttelystä tiukkaan ja intensiiviseen sekuntitaistoon suljetuilla erikoiskokeilla. Illoiselta ei jää mainitsematta myöskään ympyröivän yhteiskunnan tapahtumat. Kun ensimmäistä Hankirallia tehtiin, tehtiin myös Kekkosesta presidenttiä. Se antaa vahvan aikaperspektiivin.

Hankirallin voittajien lista on vahva, mutta pitäisikö sanoa voittoa yrittäneiden lista vielä vahvempi. Hankirallin tilastollinen eriskummallisuus on, että kukaan suomalainen rallin maailmanmestari ei Hankiksen voittoon ole yltänyt, vaikka kaikki Juha Kankkusta lukuunottamatta ovat sitä yrittäneet. Melkein-maailmanmestari Markku Alén on vuoden 1979 voitollaan lähimmäksi päässyt. Timo Salonen, Tommi Mäkinen ja Marcus Grönholm ylsivät Hankirallissa parhaimmillaan toisiksi. Hankirallin menestyneimmältä kuljettajalta Stig Blomqvistilta sentään löytyy myös yksi maailmanmestaruus.

Suomalaiset rallin maailmanmestarit eivät Hankirallia onnistuneet voittamaan. Vuonna 1994 Marcus Grönholmin yritys riitti toiselle sijalle. Tuolloin tuloslistalla oli paljon tuttuja nimiä: Lindholm, Vierimaa, Saarenpää, Puhakka, Hagström, Latvala, Rovanperä, Gardemeister, ...
Suomalaiset rallin maailmanmestarit eivät Hankirallia onnistuneet voittamaan. Vuonna 1994 Marcus Grönholmin yritys riitti toiselle sijalle. Tuolloin tuloslistalla oli paljon tuttuja nimiä: Lindholm, Vierimaa, Saarenpää, Puhakka, Hagström, Latvala, Rovanperä, Gardemeister, …

 

Tilastotietoa kirjassa on niukasti. Jokaiselta vuodelta on luetteloitu vain yleiskilpailun kymmenen parasta. Reitit esitellään leipätekstissä. Kirjan lopussa on vielä kootusti Hankirallin voittajat, kilpailunjohtajat ja ratamestarit luetteloituna.

”Tilastot veisivät tavattomasti tilaa kirjassa ja tämä oli todella pienen budjetin projekti, kun kustantajana on pieni yhdistys. Tilastojen takia sivumäärää olisi pitänyt lisätä monella kymmenellä ja se maksaa”, Illoinen perustelee.

Tilastoista kiinnostuneita varten otettiin Hankiralli-yhdistyksen kotisivut apuun, jonne on ladattiin Rafu Petterssonilta saadut listat. Liki 100-sivuinen pdf-dokumentti on ladattavissa tästä.

Historiannälkäisille Hankis-kirja on erittäin suositeltava hankinta. Laajemminkin sitä voi suositella, sillä teksti on sujuvaa ja kirjan taitto huoliteltua. Arvokas tapahtuma on saanut arvokkaan historiikin. Kirjasta on otettu 700 kappaleen painos ja ainakin vielä sitä on saatavilla Hankirallin kotisivujen kautta.

Mainokset

One Comment Lisää omasi

  1. maalipyssy sanoo:

    toi Luettu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s