Viisi asiaa, jotka muistan rallivuodesta 2013

on

Rallivuosi 2013 loppui jo tovi sitten, pian loppuu vuosikin, alkaa seuraava ja taas mennään. Rallivuodesta 2013 mieleeni jäävät ainakin seuraavat viisi asiaa, tässä ei-missään-järjestyksessä esiteltynä:

YHTEISÖLLISYYS

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten rallin seuraaminen on enemmän kuin vain autojen seuraamista. Parhaimmillaan se on eri ystävä- ja tuttavaporukoiden limittymistä, yhdessäoloa, yhteistyötä, hauskanpitoa ja rentoutumista. Se voi ilmentyä monikansallisena porukkana Keski-Ruotsin metsässä yrittämässä sytyttää tulta lumihankeen, se voi olla viestinpitoa tapahtuman aikana mitä missäkin tapahtuu ja se voi opittua koodiston mukaan käyttäytymistä, kun kilpailija sattuu suistumaan ojaan. Ralli luo ystävyyssuhteita ja ralli pitää niitä yllä. Ralli vie myös erikoisiin paikkoihin: ei sitä muuten päätyisi noin 90-vuotiaiden ruotsalaisvanhusten kotiin katsomaan Melodifestivalin karsintoja helmikuisena lauantai-iltana.

Yhteisöllisyys on minulle tänä vuonna piirtynyt myös Twitterin kautta. On äärimmäisen mukavaa ja myös palkitsevaa, kun oma jakamansa tiedonmurunen päätyy osaksi laajempaa keskustelua.

NEUVILLE VS. SORDO

En ole vielä kuunnellut wrc.comin ralliradion lähetystä Saksan MM-rallin viimeiseltä erikoiskokeelta, mutta ilmeisesti vielä pitäisi. Tuon erikoiskokeen kamppailu ja panos, esikoisvoitto joko Dani Sordolle tai Thierry Neuvillelle oli monen mielestä päättyneen kauden mieleenjäävin hetki MM-sarjassa. Sitä se oli. Se oli myös tempoltaan erikoisesti vaihdelleen Saksan MM-rallin ansiotaan arvokkaampi lopetus. Pätkän varrella osaksi suurempaa kokemusta pääsi, kun saksalaiseen sim-korttiin kytketty tabletti päivitti tietoa siitä, missä kilpailijat menevät. Normaali tilanteessa tuloksen olisi kuullut vasta sen jälkeen, kun tilanne olisi mennyt jo ohi. Nyt oli hienoa olla sekä paikanpäällä että ajantasalla.

TOUKOKUINEN RALLIONNETTOMUUS

Tänäkin vuonna saimme muistutuksia siitä, miten ralli on maailman vaarallisin urheilulaji. Kuoleman varjo lankesi nyt myös Suomeen. Jo aiemmin talvella oli toimitsija kuollut jokkiskisassa. Testionnettomuus oli onnettomien sattumusten sarja. Muistuttakoon se meitä, että aina kun lähellä liikkuu autoja lujaa, varmistetaan, varmistetaan ja vielä kerran varmistetaan, että kaikki on mahdollisimman turvallista. Sanaa ”mahdollisimman” ei tässä lajissa voi vankemmalla valitettavasti korvata.

FREDRIGSBERGIN HYPPYSUORA

Toisaalta, rallin seuraamiseen kuuluu myös vaarantunne. Ruotsin MM-rallissa Fredrigsbergin erikoiskokeen hyppysuoralla oli lähes tiessä kiinni toistasataa katsojaa. Autot tulevat paikkaan pitkän suoran, kaasu pohjassa kierrosten rajoitinta vasten, lumella ja hyppäävät kohdalta noin 50-metrisen loikan. Olin yksi noista paristasadasta. En väitä, että se olisi ollut täysin turvallista, mutta juuri tuollaisten kokemusten vuoksi ralli on edelleen elävä urheilulaji.

Juho Hännisen hyppy tuona lauantai-iltapäivänä oli yksittäisistä ohiajoista mieleenjäävin tänä vuonna.

HYVÄ SM-RALLI

SM-rallinkin voi järjestää niin, että siitä tykätään. Ihan tosi! Syksyn koleilla Tampereen ympäristössä tarjoiltiin parasta kansallista rallia, mitä Suomessa ajettiin vuonna 2013. Ihan tosi. Jollakin tapaa tämän ihmettely alleviivaa vain sitä opittua asennetta, että SM-ralleista ei ole mihinkään, vain pimeät kisat kelpaavat. Silti jokseenkin joka rallissa on aina sama porukka katsomassa. Se pysyy faktana, että Tampereen osakilpailu oli onnistunein, mutta sitä ei tarvitse korostaa liikaa. Ralliväen – niin katsojien, kilpailijoiden kuin median – tulisi lopettaa oman pesän likaaminen.

Asiat eivät muutu parempaan, jos vain surkutellaan miten huonosti asiat ovat, miten hyvin ne olivat ennen. Tämä AKK vs. muu maailma -asenne. Kun lajijärjestö teki syksyllä kyseenalaisen päätöksen, eikä sallinut kentän tahdon vastaisesti kisabensaa, uutisoi Vauhdin Maailma asiaa aukeaman verran. Kun lajijärjestö sitten pyörsi päätöksensä ja sallii kisabensan alkavalle kaudelle, mitä tekee VM. Ottaa jutussaan kunniaa itselleen ja otsikoi kannessa: ”AKK perääntyi”. Minun logiikan mukaan askel oli kyllä enemmän kohti kuin kauemmas. Ensi vuonna kaikki positiivisemmin, eikös?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s